Ajan ja resurssien puutteesta kärsivät eniten heikoimmat

Ammatillisella koulutuksella on tärkeä rooli opiskelijoiden osallisuuden tukemisessa yhteiskunnassa toimimiseen. Se antaa arvokkaita eväitä, joilla voi vaikuttaa niin oman elämänsä kulkuun ja mahdollisuuksiin kuin yhteisiinkin asioihin. Jotta ammatillinen koulutus voi tarjota näitä eväitä jatkossakin, tarvitaan laadukasta koulutusta, jossa aikaa ja resursseja riittää myös heille, jotka tarvitsevat tukea enemmän. Ammatillisella koulutuksella voidaan tukea merkittävästi myös maahan muuttaneiden osallisuutta yhteiskuntaan.

Tutkinnolla on valtava vaikutus työllistymisen todennäköisyyteen. Edellytyksenä on kuitenkin, että kielitaito on riittävällä tasolla eli opiskelijan tulee pärjätä perustutkinnon puolella, sillä erillisiä maahanmuuttajaryhmiä perustutkinnoissa ei ole. Väestöllisen huoltosuhteen heikentyessä on selvää, että tulevaisuudessa tarvitaan kaikkia käsipareja.

Syrjäytyminen on tänä päivänä valitettavan yleistä varsinkin heikompien opiskelijoiden kohdalla. Isoimmat ongelmat syntyvät tilanteesta, jolloin nuori jää ikään kuin väliinputoajaksi – hän ei pysty onnistuneesti opiskelemaan tavallisessa ammatillisessa oppilaitoksessa, mutta hänellä ei ole riittäviä oppimisvaikeuksia, jotta pääsisi erityisammattikouluun. Meiltä puuttuu tällä hetkellä väliportaan vaihtoehto, ja se aiheuttaa isoja ongelmia. Erityisen tuen resurssointi ja kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa voisi auttaa ainakin joitakin nuoria.

Syrjäytymiskehityksestä aiheutuu ongelmia opiskelijan itsensä lisäksi myös opettajille. Opintojen viivästyminen ja runsaat poissaolot aiheuttavat sen, etteivät kaikki enää pysy opetuksessa mukana. Tällöin vastaan tulee aika – tai pikemminkin sen puute. Opettajan pitäisi kyetä tarjoamaan tukitoimia erityisesti heille, joilla on opiskelussa eniten haasteita. Rahoitusleikkausten myötä ryhmäkoot ovat kuitenkin kasvaneet liian isoiksi ja yksilölle annettava aika jää vähiin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö opettajat tiedostaisi tätä tai haluaisi auttaa. Aikaa ei vain yksinkertaisesti ole.

Ammatillisissa tutkinnoissa jokainen kulkee yksilöllisiä polkuja ja voi edetä opinnoissaan omaan tahtiin. Esimerkiksi lähiopetuksen määrän merkittävä vähentäminen kostautuu heille, jotka eivät kykene itsenäiseen opiskeluun menestyksekkäästi syystä tai toisesta. Opiskelijoiden polut erkanevat jo varhain eikä siten ryhmäytymistä tapahdu. Kun ryhmän tukea ei ole eikä kertaamiselle jää yhteisesti aikaa, oppiminen kärsii.

Koulutukseen kohdistetuista rahoitusleikkauksista kärsivätkin eniten juuri ne, jotka tukea eniten tarvitsisivat.

Toivoisin, että tulevaisuudessa rahoitus kohdistuisi niin, että myös heikompiosaisia tuettaisiin opinnoissaan. Positiivista on kuitenkin se, että uuden hallituksen myötä opettajien määrää todennäköisesti kasvatetaan, jolloin ryhmäkokoja voidaan toivottavasti vastaavasti pienentää. Vaikka lähiopetusta ei jatkossakaan olisi juurikaan enempää, on ratkaisevan tärkeää, että opettajalla olisi aikaa yksilön auttamiseen enemmän kuin muutama sekunti.

Tarja Mäenpää

AO ry:n hallituksen jäsen