Nyt puhuu opettaja

Haluamme kommentoida Ylen uutisessa 23.10.2022 ”Opiskelijat tuuliajolla” esitettyihin toisen asteen koulutuksen ongelmiin, jotka näyttäytyvät erilaiselta riippuen siitä katsotaanko sitä opiskelijan, opettajan vai koulutuksen järjestäjän näkökulmasta. Linkki uutiseen https://yle.fi/uutiset/74-20001737.

Haluamme tuoda esille ammatillisten opettajien näkökulman erilaisista haasteista, jotka vaikuttavat päivittäiseen työn tekemiseen.

Opiskelijoista suurin osa ei kuitenkaan ole itseohjautuvia.

Reformin myötä kuvioihin tuli itseohjautuvuus. Opiskelijoista kuitenkaan suurin osa ei ole itseohjautuvia. He tarvitsevat säännöllistä opettajan ohjausta ja tukea, vaikka opiskelijoiden oletetaan itseohjautuvan opinnoissa eteenpäin. Jos työaikaa kuluu kaikkeen muuhun, niin se on pois esim. opiskelijoiden tarvitsemasta ohjauksesta.

Vastuuopettajilla saattaa olla vastuullaan jopa 40–60 opiskelijaa, koska määrää ei ole säädelty. Läheskään aina suuren opiskelijamäärän tarvitsemaa ohjausta ei ole huomioitu riittävästi opettajan vuosityöaikasuunnitelmassa. Rajausta ei ole tehty myöskään erityisopettajien vastuulla tai opinto-ohjaajien vastuulla oleviin opiskelijamääriin, jotka ovat järjestelmällisesti liian suuria.

Jatkuva uusien ohjeiden opettelu on varsinainen työaikasyöppö.

Liian suuri osa työajasta kuluu erilaisten ohjelmien käyttämiseen ja niihin tehtäviin kirjaamisiin, joiden määrä kasvoi huomattavasti reformin myötä. Päivittäin pitää käyttää useita ohjelmia, joihin tulee vähän väliä päivityksiä. Jatkuva uusien ohjeiden opettelu on varsinainen työaikasyöppö. Sekin aika on poissa mm. opetustuntien valmistelusta ja opiskelijan ohjaamisesta.

Henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman (HOKS) ja muiden pakollisten kirjausten tekeminen on nykyään niin monimutkaista, että osa koulutuksen järjestäjistä on palkannut lisää henkilöstöä korjaamaan kirjausten virheitä ja puutteita. Myös joidenkin opettajien työaikaa on kohdennettu auttamaan erilaisten kirjaamisten tekemisessä, jotta tietojen siirto KOSKI-tietovarantoon onnistuisi ilman virheilmoituksia.

Aikaisemmista opinnoista tehtävät osaamisen tunnustamiset ovat varsinainen viidakko, koska opiskelijakohtaisesti pitää selvittää esim. vuonna 1992 hankitun tutkinnon vastaavuus tilaamalla ikivanhoja papereita opetushallituksen kirjaamosta. Sen jälkeen aletaan sitten vertailemaan opintojen vastaavuutta ja selvittämään opiskelijan osaamisen ajantasaisuutta.

Siihen ei lainsäätäjän mukaan tarvita minkäänlaista lisäkoulutusta.

Opiskelijoiden tukitarpeet ovat oppivelvollisuuden laajentuessa lisääntyneet, mutta ammatillisen koulutuksen osalta asetuksessa määritetään, että erityistä tukea ja vaativaa erityistä tukea voi antaa muutkin kuin erityisopettajat osana muuta opetustaan. Siihen ei lainsäätäjän mukaan tarvita minkäänlaista lisäkoulutusta. Tilastokeskuksen Erityisopetus 2019 -julkaisun mukaan ammatillisen koulutuksen erityisopiskelijoista 83 prosenttia opiskeli samassa ryhmässä (integroituina) muiden opiskelijoiden kanssa. Erityisopettajan työaika taas kuluu erityisen tuen suunnitelmia tehdessä ja niitä päivittäessä, koska erityisopettajia on palkattu aivan liian vähän.

Ammattitaito pitää sisällään kuitenkin myös tiedollisen osaamisen. Kuka sen arvioi?

Tunneilla tapahtuvasta osaamisen hankkimisesta ei anneta enää arvosanaa, kuten ennen. Kokeita ei juurikaan pidetä ja omat puhelimet varastavat huomion. Miksi opiskelijat pinnistelisivät tunneilla, kun vähemmälläkin selviää?  Ammattitaito pitää sisällään kuitenkin myös tiedollisen osaamisen. Kuka sen arvioi?

Ammattiosaamisen näyttöjen vaihtelevat arviointikäytännöt ja arvosanojen luotettavuudesta keskustelut ovat myös arkitodellisuutta. Monesti tutkinnon perusteisiin kuuluvat arviointikriteerit ovat niin tulkinnallisia tai vaikeaselkoisia, että ne pitää ensin selventää jopa työelämän asiantuntijoille, jotka arvioivat näyttösuorituksia. Tosin näyttöjen arviointien yhteydessä huomio näyttää kääntyneen työelämäpalautteen saamiseen, vaikka huomio tulisi olla opiskelijassa ja hänen näyttönsä arvioinnissa. Työelämäpalautteiden määrä vaikuttaa koulutuksen järjestäjän saamaan tuloksellisuusrahoitukseen, joten niitä pitäisi saada tavalla tai toisella.

Huolissaan pitääkin olla ammatillisen toisen asteen antamista valmiuksista korkeakouluopintoihin, vaikka opettajat tekevät parhaansa.

Yhteisten tutkinnon osien (esim. matematiikka, äidinkieli, englanti) tuntimäärät ovat vuosien aikana pienentyneet. Yksikin opiskelijan poissaolo voi aiheuttaa sen, että on ollut pois jopa 25 % opetustuntimäärästä.  Opettajat joutuvat opettamaan mm. pajamuotoisesti, jolloin samoilla tunneilla saattaa olla opiskelijoita suorittamassa pahimmillaan jopa neljää eri kurssia. Tämän päälle isot ryhmäkoot suhteessa opiskelijoiden tukitarpeisiin. Huolissaan pitääkin olla ammatillisen toisen asteen antamista valmiuksista korkeakouluopintoihin, vaikka opettajat tekevät parhaansa.

Ajatus siitä, että opinnot voi aloittaa suunnilleen milloin tahansa ja mistä tutkinnon osasta tahansa, on hämmentävä.

Jatkuva haku on haasteellinen, koska opiskelijan aloituspäivä opinnoissa ei läheskään aina mahdollista opintojen sujuvaa aloittamista. Ajatus siitä, että opinnot voi aloittaa suunnilleen milloin tahansa ja mistä tutkinnon osasta tahansa, on hämmentävä. Työelämä ihmettelee tätä suuresti, koska opiskelijalta saattaa opintojen aloituksen ajankohdan takia puuttua huomattava määrä opintojen alussa opiskeltavista perustaidoista, joita sitten joskus myöhemmin pitäisi opiskella.

Yksilölliset ja joustavat opintopolut, joilla räätälöidään opiskelijan tie ammattiin. Näin tapahtuu ja tehdään, mutta mitä enemmän yksilöllistetään ja joustavoitetaan opintopolkua, niin sitä enemmän se vaatii huomiota ja työtä. Se, että tämä työmäärä on huomioitu vuosityöaikasuunnitelmassa, ei sitten olekaan enää selvä asia. Joskus se on huomioitu, joskus ei ole huomioitu. Silti opiskelijoiden eteen yritetään tehdä kaikki mahdollinen ja välillä myös mahdoton.

Nyt kuitenkin olisi tarve työrauhalle ilman jatkuvaa ammatillisen koulutuksen hämmentämistä!

Jatkuva ammatillisen koulutuksen hämmentämis- ja uudistamistarve. On ollut reformi, useampi tutkinnon perusteiden uudistaminen (jossa vaikuttamismahdollisuudet ovat minimaaliset), rahoitusjärjestelmän uudistukset, arvosana-asteikon veivaaminen edestakaisin, oppivelvollisuuden laajennus ja mitä kaikkea tässä onkaan vuosien varrella nähty. Välillä uudistukset ovat tuottaneet vain vähän lisätyötä, mutta useimmiten ne ovat aiheuttaneet suuren määrän lisätyötä, joka tulee perustehtävän päälle. Nytkin on meneillään toisen asteen kehittäminen, josta on myös käytetty nimitystä reformi kaksi. Siihen liittyen useissa kesällä jätetyissä lausunnoissa toivottiin jarrun painamista ja lisäaikaa uudistusten valmisteluun. Ehdoton vaatimus uudistuksissa pitäisikin olla se, että niiden yhteydessä selvitettäisiin myös tarkasti uudistuksen vaikutukset henkilöstölle ja työmäärään. Nyt kuitenkin olisi tarve työrauhalle ilman jatkuvaa ammatillisen koulutuksen hämmentämistä!

Listaa voisi jatkaa vielä pitkästi…

Näin asiat näyttäytyvät ammatillisille opettajille, jotka tekevät käytännön työtä opiskelijoiden kanssa. Kokonaisuus ei näytä hyvältä eikä olla menty hyvään suuntaan. Moniin nykyisiin ongelmiin olisi olemassa varsin yksinkertaisia ratkaisuja ja esim. kirjaamiskäytäntöjen osalta pitäisi ottaa reilusti takapakkia. Opetushenkilöstö on myös väsynyt siihen, että vuoden välein jostain suunnasta tulee jokin isompi uudistus.

Asiantuntijatyössä meillä pitää olla mahdollisuus tehdä työmme siten, että työ täyttää laatuvaatimukset, työpaikat saavat osaavaa työvoimaa ja yhteiskunta aktiivisia kansalaisia.

Asiantuntijatyössä meillä pitää olla mahdollisuus tehdä työmme siten, että työ täyttää laatuvaatimukset, työpaikat saavat osaavaa työvoimaa ja yhteiskunta aktiivisia kansalaisia.

Jari Hourula
Ammatilliset opettajat ry
hallituksen jäsen