Oppivelvollisuuden pidentäminen ei yksin ratkaise osaajapulaa

Koulutuksen tehtävä on varmistaa, että toiselle asteelle siirtyvien opiskeluvalmiudet ovat kunnossa. Ammatillisen koulutuksen tavoitteena taas on jatko-opintokelpoisuuden varmistaminen.

Suomi tarvitsee osaajia. Tämän varmistamiseksi hallitus haluaa laajentaa oppivelvollisuutta ehkä liiankin rivakalla aikataululla.

Kansanedustaja Paula Risikko (kok) ja apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) korostivat (HS Mielipide 31.7.), että oppivelvollisuuden pidentäminen ei tehoa syrjäytymisen syihin. Syrjäytyminen alkaa jo ennen toiselle asteelle siirtymistä, joten toimiin on ryhdyttävä aiemmin. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy ­eivät kuitenkaan saa olla vaihtoehtoja – ne täydentävät toi­siaan.

Hallituksen tavoitteena oppivelvollisuuden laajentamisessa on suomalaisten koulutustason nosto. Pelkkä oppivelvollisuus ei kuitenkaan yksin muuta tilannetta. Liian moni nuori jaksaa odottaa opintojen keskeyttämistä 18 vuoden ikään asti. Koulutuksen tehtävä on varmistaa, ­että toiselle asteelle siirtyvien opiskeluvalmiudet ovat kunnossa. Valitettavasti näin ei aina ole. Syrjäytyminen ja puutteelliset opiskeluvalmiudet kulkevat usein käsi kädessä.

Ammatillisen koulutuksen tavoitteena on jatko-opintokelpoisuuden varmistaminen. Tämä edellyttää ammatillisella toisella asteella nykyistä laajempia resursseja muun muassa kielten, matemaattisten sekä yhteiskunnallisten opintojen järjestämiseen. Kymmenen viime vuoden aikana juuri näistä on nipistetty erityisen paljon.

Osaamisen kehittämiseksi toisen asteen suorittaneilla pitää olla yhdenvertainen mahdollisuus hakeutua korkeakouluihin. Koronaviruskevään aikana korkeakouluihin on otettu vähemmän opiskelijoita pääsykokeilla kuin aiemmin, mikä on heikentänyt ammatillisen tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen tulisi siirtää valmentavan koulutuksen kokonaisuudistuksen yhteyteen, mikä merkitsisi vuoden lisäaikaa valmistautumiseen. Myös perusopetusta on kehitettävä, sillä sen tehtävä on varmistaa opiskeluvalmiudet. Näin vaikutetaan myös syrjäy­tymisen ehkäisemiseen.

Opetus- ja kulttuuriministe­riön rahoituslaskelmat on haastettu kunta- ja yksityiseltä puolelta. Kyse on kymmenistä miljoonista euroista. Jos rahoitus ei oikeasti kata kustannuksia, rahat on haalittava muualta. Käytännössä opetusta on vähennettävä, jolloin koulutustaso yhä laskee.

Toivomme, että koulutuksen järjestäjät ja niiden edunvalvontajärjestö Amke toisivat vahvemmin esiin koulutuksen arjen. Rahoituspäätökset pitää haastaa niiden nöyrän vastaanottamisen sijaan.

Koulutuksen tasosta on oltava huolissaan ja se pitää kertoa kuuluvasti. Suomi ei luo osaajia ilman laadukasta koulutusta.

Puheet oppivelvollisuuden pidentämisestä ovat vain sanoja, ellei tavoite ole aidosti toteuttamiskelpoinen ja nivottu osaksi koulutuksen kokonaiskuvaa.

Kirjoituksemme HS Mielipide 4.8.020

Tapio Lindfors, varapuheenjohtaja

Helena Kahl, hallituksen jäsen