Työelämä vaatii vahvaa panostusta koulutukseen

Ammatillinen koulutus, jolla seuraavassa tarkoitan sekä ammatillista toista astetta että ammattikorkeakoulua  on ollut viime vuosien aikana valtavassa myllerryksessä. Eniten siihen ovat vaikuttaneet rahoitusleikkaukset, ammatillisen koulutuksen reformi sekä muut yksittäiset uudistukset, kuten toisen asteen vuosityöaikauudistus. Rahoituksesta on leikattu pois keskimäärin yli  20 prosenttia. Tehtäviä on tullut jatkuvasti lisää ja opettajia on lähes pari tuhatta vähemmän kuin aiemmin. Tämä on johtanut lähiopetuksen ja ohjauksen määrän merkittävään laskuun, mikä heijastuu väistämättä opetukseen ja opiskelijan arkeen.

Jotta ammatillisen koulutuksen ja osaamisen laatu pystyttäisiin turvaamaan, opettajia tarvitaan kipeästi lisää. Tähän uusi hallitus on jo vastannut ohjelmassaan. Rahoituksen määrän vähentyessä on opetusta siirretty reformilain mukaisesti kuitenkin yhä enemmän työpaikoille. Opiskelijat ovat työpaikoissa oppimassa tutkinnon osia, eivät harjoittelemassa jotain jo opittua. Harva työpaikka on valmis toimimaan opettajana opiskelijalle, jonka valmiudet eivät olekaan sitä, mitä on oletettu – ja vaikka olisikin, harva osaa opettaa muutakin kuin oman organisaationsa tavat.

Ammattitaidon kannalta on tärkeää, että opiskelijan perusosaaminen on kunnossa – opiskelijan tulee ymmärtää, miksi jokin asia tehdään kuten se tehdään. Tässä kelpoisella opettajalla on merkittävä rooli, eikä vastuuta voi sälyttää työpaikoille. Lähiopetus tarjoaa laaja-alaista, työpaikkojen rajat ylittävää oppia ammattiin. Siksi lähiopetuksen vähentyminen on niin huolestuttavaa.

Lähiopetuksen lisäksi myös opinto-ohjauksen määrä on riittämätöntä, ja pedagogisesti päteviä opettajia korvataan muulla henkilöstöllä, kuten ohjaajilla ja taitovalmentajilla. Vaikka ohjaajat ovat opettajalle erinomainen apu, itsenäiseen opettamiseen ja moniongelmaisten opiskelijoiden kohtaamiseen tarvitaan ehdottomasti pedagogisesti pätevä henkilö.

Ammatillisella puolella ei ole mitään ylioppilaskirjoituksia vastaavia yhteismitallisia näyttöjä, joiden avulla tietyn osaamisen takaaminen voisi olla mahdollista. Ammatillisen koulutuksen ja opetuksen laatua voisi vahvistaa esimerkiksi työelämäpalautteiden avulla. Miten valmistuneet työllistyvät? Entä millaisilla valmiuksilla valmistuneet tulevat työelämään Toinen laadun mittari voisi mielestäni olla kelpoisen opetushenkilöstön määrä verrattuna opiskelijamäärään.

Muuttuvassa työelämässä vankkaa ammattitaitoa ja ymmärrystä tarvitaan entistäkin enemmän. Ammatillisessa koulutuksessa oleva 16-vuotias on työelämässä vielä 50 vuoden jälkeenkin, mutta työelämä ei säily vuosi vuodelta samanlaisena. Ammatteja poistuu ja ne muuttuvat, ja tulevaisuudessa itsensä kehittämistaidot ovat yhä tärkeämpiä, jotta työntekijä voi pysyä mukana työelämän muuttuessa. Tarvitaan sekä yleis- että ammattisivistystä sekä tietenkin työantajan tarjoamaa laadukasta täydennyskoulutusta. On hyvä, että ammattikorkeakouluun hakeutuu ammatillisen toisen asteen tutkinnon suorittaneita, jotka ovat olleet jonkin aikaa työelämässä.

On ollut ilo huomata, että ammatillinen koulutus on nostanut profiiliaan. Opetussuunnitelmat ovat sisällöltään hyviä, mutta rahoitusleikkausten myötä niitä ei ole pystytty kaikilta osin noudattamaan. Ammattillinen koulutus ei voikaan enää täysin vastata työelämän tarpeisiin, jos päätavoitteena on saada opiskelijat valmistumaan mahdollisimman nopeasti riippumatta siitä, ovatko he taidoiltaan valmiita vai eivät. Tämä kehityssuunta on huolestuttava. Toivottavasti nykyinen hallitus lunastaa lupauksensa ja panostaa ammatilliseen koulutukseen.

Myös toisen asteen koulutukseen siirtymisessä tulee olemaan jatkossakin haasteita, sillä peruskoulun päättäneillä on keskenään hyvin erilaiset valmiudet – osa on erinomaisesti menestyneitä, osalla on puutteita aivan perusasioissakin. Siksi tämä nivelvaihe on hyvin tärkeä ja siinä meillä on töitä.

OAJ:n ja AO ry:n tavoitteena onkin, että myös peruskouluun saadaan tietyt kriteerit läpipääsylle. Näin voidaan taata, että opiskelijoiden tiedot ja taidot ovat riittävällä tasolla paitsi toisen asteen opintoja myös tulevaa työelämää varten.

Jouko Karhunen

Ammatilliset opettajat AO ry:n puheenjohtaja